Itsenäisyyspäiväviikonlopun kalareissu Uatumã joella

Brasiliassa oli kaksi ylimääräistä vapaapäivää 7. ja 8. joulukuuta (Nossa Senhora da Conceicão Aparesida), joten päätin lähteä mukaan Manauksessa olevien suomalaismiesten kalareissulle Manauksen pohjoispuolelle. Kalastusmatkan itseoikeutettuna ”isäntänä” toimi Arto Sokka, jolla on pitkä kokemus kalastamisesta Amazonin joilla. Yhteensä seurueessamme oli 5 jäsentä.

Pousadamme Uatumã joen varrella

Lähdimme matkaan 5. päivä perjantaina iltapäivällä Manauksesta kohti pohjoista ja President Figueiredon kaupunkia kohti. Sinne oli Manauksesta noin kahden tunnin matka. Pidimme siellä, suunnilleen puolimatkassa, pienen tauon ja jatkoimme matkaa edelleen itään kohti Balbinan kylää ja Rio Uatumãn jokea. Tavoitteenamme oli ehtiä joen rantaan ennen pimeäntuloa, mutta venerantaan saapuessamme oli kuitenkin jo pilkkopimeää. Lastasimme meitä vastassa olleisiin pieniin moottoriveneisiin tavarat ja lähdimme kahden tunnin venematkalle kohti majapaikkaamme. Pimeällä joella ei näkynyt juuri mitään lukuun ottamatta rannalla taskulampun valossa pariin otteeseen näkyneitä alligaattorin silmiä.

Pousadan perheen lapsia

Majapaikkamme oli viisihenkisen perheen ylläpitämä pieni Pousada ja yövyimme pihapiiriin rakennetuissa pienissä vaatimattomissa mökeissä. Vaatimattomista olosuhteista huolimatta majoitus oli siisti ja ruoka hyvää.

Kalastuspäiviä matkalla oli kaksi. Molempina päivinä lähdimme aamuvarhaisella liikkeelle ja tulimme pousadaan lounaalle ja lähdimme uudelleen kalaan palateksemme vähän ennen pimeän tuloa syömään illallista.

Päivän kalastusretken suunnittelua

Edeltävät kuukaudet olivat olleet Amazonasin osavaltiossa tavallistakin kuivaa kautta kuivempia,

joten kalastamillamme järvillä vesi oli alimmalla tasolla vuosiin ja tästä johtuen myös vesi oli tavallista lämpimämpää. Alueella sijaitsi useita pieniä järviä, jotka olivat kaikki pieninen jokie välityksellä yhteydessä toisiinsa. Kaikille järville emme kuitenkaan päässeet kalastamaan, koska osa järviä yhdistävistä joista olivat kuivuneet.

Minä ja Peacock Bass

Kalasaalis jäi kovasta yrityksestä johtuen alle kymmeneen. Oppaiden mukaan lämpimät vedet vähensivät saalista. Itse sain sentään yhden pienen Peacock Bassin eli Tucunarén, jotta voin ainakin sanoa kalastaneeni ja saaneeni saalistakin Amazonin viidakossa.

Kalastusluvat olimme hankkineet ineternetin välityksellä ennakkoon. Koska alue oli alkuperäisasukkaiden reservaatiksi luokiteltu alue ei sieltä saanut viedä saalista pois, vaan kalastuslupamme olivat ns. "catch-and release" -luvat. Päivän saaliista sai pitää vain yhden kalan per kalastaja "omaan käyttöön", mutta saalista ei siis saanut viedä alueelta pois. Niinpä molempina iltoina veimme yhden saaliskalan mukanamme pousadaan illalliseksi.

Olemattomaksi jäänyt kalasaaliimme ei kuitenkaan matkaamme pilannut. Oli mukavaa ajella pienellä veneellä pitkin Amazonin pikkujokia ja nähdä alligaattoreita, delfiinejä ja erilaisia Amazonasin lintuja papukaijoista Kuningaskondoriin.

Oli myös mieliinpainuvaa viettää itsenäisyyspäivää vähän toisenlaisissa olosuhteissa. Pääsin tai jouduin esittämään Maamme-laulun itsenäisyyspäivän kunniaksi keskellä viidakkoa pienelle kuulijajoukollemme. Tapana on kuulemma ollut, että viimeisenä Manaukseen muuttanut suomalainen joutuu sen esittämään. Tiedä sitten pitikö tämä traditio paikkaansa. Onneksi itsenäisyyspäivän kunniaksi mukana oli illallista varten myös Finlandia vodkaa niin sain laulun paremmin irtoamaan...

Vaikka en olekaan varsinaisesti mikään kalamies ja viikonlopun saalis jäi olemattomaksi oli kokemus kuitenkin kaiken matkanteon arvoinen. Takaisintulomatkalla näimme myös menomatkaa paremmin, että pienenkin joen varrella on monenlaista elämää ja sen varrella toimii muun muassa pieni koulu, jonne lapset kerätään omalla vesibussilla pitkienkin matkojen päästä.