Viikonloppu Novo Airãossa

Päätin lähteä ex tempore pikavisiitille Novo Airão nimiseen pikku kylään, joka sijaitsee noin 180 km Manauksesta Rio Negroa ylävirran suuntaan. Varasin yöpymisen Pousada Bela Vista nimisestä pikkuhotellista. Pousada tarkoittaa Brasiliassa pientä usein aika vaatimatonta hotellia/motellia. Näissä on usein edullista yöpyä.

Novo Airãoon olisi päässyt veneelläkin, mutta koska varasin yöpymisenkin la-su yöksi vasta lauantai aamuna nin piti matkaan lähteä autolla. Olisin tosin varmaan halunnut ajaa matkan joka tapauksessa, sillä matkallakin saattaisi tulla eteen näkemisen arvoisia paikkoja.

Ajomatkaa perille oli 196 km. Manauksesta lähdettäessä ylitin ensimmäiseksi Amazon joen (tässä kohtaa joki on nimeltään vielä Rio Negro ennen yhtymistään Solimoés joen kanssa Amazoniksi) Rio Negro siltaa pitkin, jolla on mittaa 3,6 kilometriä. Silta on avattu liikenteelle 2011 ja tätä ennen joen yli pääsi ainoastaan lautalla.

Sillan ylityksen jälkeen ensimmäiset noin 30 km olivat hyväkuntoista uutta moottoritietä, mutta sen jälkeen tie muuttui kaksikaistaiseksi, jota pitkin ajoin aina Maracapuruun saakka. Moottoritietä oltiin rakentamassa edelleen, joten tulevaisuudessa sitä pitkin päässee aina Manacapuruun saakka.

Maracapurun jälkeen käännyttiin kohti Novo Airãota ja tie muuttui huonommaksi. Osittain tie oli erittäinkin hyväkuntoista, mutta paikoin sade oli syönyt tien pinnasta isoja alueita pois ja suurimpia koloja piti kiertää välillä piennarta myöden.

Matkan taittaminen autolla osoittautui kuitenkin siinä mielessä hyväksi ratkaisuksi, että saatoin pysähtyä, kun näin jotain katsomisen arvoista. Lähinnä tämä tarkoitti erilaisia lintuja, joita näin istuskelemassa tien varren puissa tai liitelemässä taivaalla. Ohessa muutama lintukuva matkan varrelta. Vasemmalta ylhäältä lukien Northern Crested Caracara, Yellow Headed Caracara, Swallow Tailed Kite (Amerikansirohaukka) sekä Black Vulture (Mustakondori).

Saavuin perille noin klo 16 aikaan sopivasti noin tuntia ennen auringonlaskua. Niinpä ehdin vielä katselemaan ympärilleni ja ottamaan kuvia Pousadan terassilta alas Amazonille päin. Respasta sai myös varattua retkiä seuraavalle päivälle tai vaikka yöksi Amazonin elämää katsomaan. Päätin varata 3 tunnin linturetken aamuksi Amazonille. Lähtö olisi kello 05:30 ja tiettävästi olisin ainoa osallistuja. Päädyin tähän vaihtoehtoon siksikin, että retkien hinta oli aina kiinteä ja koska huomasin, että yöpyjiä ei ollut kuin kourallinen niin totesin tämän retken olevan myös halvimmasta päästä jos joutuisin sen yksinäni kustantamaan (kuten sitten kävikin). Ajattelin, että joella voisi hyvällä tuurilla nähdä muutakin kuin lintuja, kuten delfiinejä etc.

Amazonille luontoretkelle lähtevien must juttu on mennä uimaan vaaleanpunaisten jokidelfiinien eli paikallisten kielessä Botojen kanssa. Päätin jättää tämän kuitenkin tuonnemmaksi, koska se olisi mukavinta tehdä koko perheen kesken.

Heräsin aamulla vain alle 10 minuuttia ennen lähtöaikaa. Syynä oli se, että olin sammuttanut herätyksen ja jatkanut unia sen jälkeen. Syy väsymykseen oli siinä, että koko yön kuulin oveni yläpuolelta kovaa rapinaa ja mietin yrittääkö jokin eläin kenties sisään huoneeseeni jostain oven tai ikkunan raosta. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin liskot, joita vilisi päivisinkin puskissa. Jossain kohtaa yötä väsymys oli kuitenkin voittanut ja olin nukahtanut.

Seisoskelin respan edessä (joka siis oli pieni kioskin kokoinen koppi tienvieressä), mutta ketään ei näkynyt. Oletin jo ymmärtäneeni lähtöpaikan väärin, kunnes paikallisen venyvän aikakäsityksen mukaisesti vartin myöhässä paikalle saapui oppaani, joka neuvoi minua kävelemään rantaan, josta hän tulisi kohta minut veneellä hakemaan.

Lähdimme matkaan ja pysähtelimme välillä katsomaan puiden latvoissa olevia papukaijoja. Joelta käsin niitä ei kuitenkaan kovin hyvin nähnyt, koska puut olivat korkeita ja ne kasvoivat lisäksi korkeiden joen töyräiden päällä. Sademetsän puusto on sen verran tiheää, että useimmiten linnut kyllä kuulee, mutta niitä ei näe. Esimerkiksi papukaijoja näkee parhaiten lennossa, vaikka ihan Manauksen keskustassa, mutta puissa niitä on vaikeampi nähdä ainakin ilman kunnon opasta. Oma oppaani keskittyi lähinnä ajelemaan ja pysähtymään jos jossain puunlatvassa jokin lintu vilahti, mutta ainakaan hänellä ei tuntunut olevan tiedossa mitään ns. varmoja paikkoja, vaan joella ajettiin sattuman varaisesti paikasta toiseen. Matkalla vastaan tuli myös muutama muu vene. Muita turisteja ei vastaan tullut, vaan muut kulkijat olivat paikallisia, lähinnä kalastajia.

Parhaimmat elämykset olivatkin Botot (vaaleanpunainen jokidelfiini) tai Tucuxit (makeanveden delfiini), jotka saattoivat käydä yhtäkkiä veneen vieressä polskauttamassa vettä ja haukkaamassa happea. En tiedä näinkö vaaleanpunaisia Boto delfiinejä ollenkaan, koska nekin ovat aluksi harmaita ja muuttavat väriä vasta myöhemmin. Pinnassa delfiinit kävivät hyvin nopeasti, joten yleensä niistä ehti nähdä vain molskahduksen. Botot ovat aivan erinäköisiä ja mallisia kuin tavalliset delfiinit. Niillä on todella pitkä suora "nokka" ja ei niin ulkoneva selkäevä kuin Tucuxilla. Tästä johtuen tunnistin nähneeni ainakin Tucuxeja, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Nämä ovat ns. "perinteisen" näköisiä delfiinejä.

Näin myös kaksi Caimaania. Toinen ui vierellämme kohti alajuoksua ja toisen näin takaisintulo matkalla ottamassa aurinkoa joenpenkalla. Linnuista hienoin oli Amazon Kingfisher, josta pääsimme kuvausetäisyyden päähän.

Palasimme takaisin majapaikkaan vajaan kolmen tunnin retken päätteeksi. Kävin aamupalalla ja soitin Skype puhelun kotiin, sillä oli isänpäivän aamu (tai jo iltapäivä Suomessa). Sain isänpäiväkortit katsottua lasten kanssa huonon Skype yhteyden kautta, mutta pääasia oli, että edes huono yhteys saatiin onnistumaan.

Puhelun jälkeen jäin vielä kuvaamaan puissa makailevia Iguaaneja. Niiden maastoutumiskyky on todella hyvä ja ensin en huomanut niistä kuin yhden. Vähän aikaa puita tuijoteltuani huomasin niitä olevan lähipuissa yhteensä kahdeksan. Illalla kun saavuin Pousadaan ja juttelin Saksasta kotoin olevan hotellin omistajan kanssa hän sanoi niitä olevan lähipuissa parhaimmillaan 20 johtuen siitä, että edellinen omistaja oli ruokkinut niitä.

Päätin käydä tutustumassa myös Novo Airãon kylään, kun tänne asti olin ajanut. Kylässä ei ollut kuitenkaan juuri mitään erityistä näkemistä. Novo Airãoon tullaankin nimenomaan sitä ympäröivän luonnon takia. Kyläläiset saavat mitä ilmeisemmin elantonsa tavalla tai toisella joesta tai sen tuomista turisteista, joten kylässä oli asumusten, sataman ja oman majapaikkani lisäksi vain muutama hyvin vaatimaton Pousada sekä pieni "Supermercado", jonka nimessä Super oli liikaa. Kävelylenkkini jälkeen keräsinkin tavarani ja lähdin ajamaan kohti Maracapurua, jotta ehtisin käydä siellä ja ajamaan vielä valoisan aikana takaisin Manaukseen.




















Paluumatkalla poikkesin siis vielä matkan varrella olevassa Manacapurun satamakaupungissa, jossa on asukkaita noin 90 000. Manacapurussa ei ollut mitään erityistä nähtävyyttä, muttä satamassa on vilkas liikenne, koska tännekin kaikki tavarat tuodaan ja viedään Rio Solimoesia pitkin. Joki yhtyy Manauksen kohdalla Rio Negroon muodostaen varsinaisen Amazonin.